Ihmisten asuinympäristön valintaan vaikuttavat entistä enemmän arvopohjaiset yhteisölliset tekijät. Rakennettua ympäristöä pitää siten suunnitella enemmän sosiaalisten objektien kuin demografioiden perusteella.

Diversiteetti kasvaa ja perinteisten kohderyhmien määrittely on vaikeaa – ei ole standardi-ihmistä.

“Nuori lapsiperhe” tai “eläkeläiset” ei ole yhdistävä yhteisöllinen tekijä, mutta “veneily” tai “ekologisuus” voivat olla niitä. Rakennetun ympäristön tulee rakentua entistä voimakkaammin sosiaalisiin objekteihin tukeutuen yksilölliseksi.